Theodoros Kolokotronis

Kolokotronis syntyi 3. huhtikuuta 1770 Ramovounissa Messeniassa, Peloponnesoksen lounaisosassa, klefttien eli osmanien vuoristojen aseistettujen lainsuojattomien sukuun, joka oli samana vuonna taistellut epäonnistuneessa Orlovin kapinassa. Hänen isänsä Konstantinos sai surmansa osmanijoukkojen käsissä vuonna 1780, kun poika oli kymmenvuotias; hän kasvoi kivääri kädessä ja oli parikymppisenä itse klefttien kapteeni. Vuonna 1806 osmanit jahtasivat Peloponnesoksen kleftejä, ja hän pakeni Zakynthokselle Joonianmeren saarille, missä hän palveli upseerina brittiarmeijan kreikkalaisessa rykmentissä ja oppi jotakin säännöllisestä sodankäynnistä. Siellä hän liittyi vuonna 1818 Filiki Eteriaan, vallankumousta valmistelleeseen salaseuraan.

Tammikuussa 1821 hän nousi maihin Manissa, ja kun kapina puhkesi maaliskuussa, hänestä tuli Peloponnesoksen epäsäännöllisten joukkojen johtaja. Vuosien 1821–22 voittojen jälkeen hänet nimitettiin ylipäälliköksi, mutta vuoden 1824 sisällissodat asettivat hänet hallitusta vastaan, ja vuonna 1825 hänet vangittiin luostariin Hydran saarelle; hänet vapautettiin vain siksi, että Ibrahim pašan egyptiläinen armeija oli hyökännyt Peloponnesokselle. Hän tuki Kapodistriasta ja vastusti kuvernöörin murhan jälkeen nuoren kuningas Otton baijerilaista holhoojahallitusta; vuonna 1834 hänet tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan. Kaksi tuomaria, Polyzoidis ja Tertsetis, kieltäytyi allekirjoittamasta tuomiota. Otto armahti hänet vuonna 1835 ja teki hänestä kenraalin ja valtioneuvoksen. Hän kuoli Ateenassa 4. helmikuuta 1843 palattuaan kotiin palatsin tanssiaisista.

Kolokotronis voitti vapaussodan maalla sen kahtena ensimmäisenä vuonna. Valtetsissa toukokuussa 1821 hänen miehensä torjuivat Tripolitsan osmanivaruskunnan, ja 23. syyskuuta 1821 itse kaupunki, Peloponnesoksen osmanipääkaupunki, kaatui kreikkalaisille, minkä jälkeen seurasi verilöyly, jota hän ei voinut tai halunnut estää. Seuraavana kesänä noin 25 000 miehen osmaniarmeija Dramali pašan johdolla marssi Peloponnesokselle kukistamaan kapinan; Kolokotronis antoi sen edetä, poltti Argoksen tasangon sen takaa, ja kun armeija yritti vetäytyä Dervenakian vuoristosolien kautta 26.–28. heinäkuuta 1822, hän tuhosi sen. Peloponnesosta ei uhattu enää vakavasti ennen kuin Ibrahim saapui vuonna 1825. Ibrahimin kurinalaisia egyptiläisjoukkoja vastaan hän kävi sissisotaa ja vastasi hyökkääjälle alistuneille kreikkalaisille kuuluisalla lauseellaan «φωτιά και τσεκούρι στους προσκυνημένους» (tuli ja kirves niille, jotka ovat alistuneet).

Hänen muut aseensa olivat sanat. Vuonna 1836 hän saneli muistelmansa Georgios Tertsetikselle, tuomarille, joka oli kieltäytynyt tuomitsemasta häntä; ne julkaistiin vuonna 1846 nimellä Διήγησις συμβάντων της ελληνικής φυλής (Kertomus kreikkalaisen kansan tapahtumista), ja ne ovat kouluja käymättömän nerokkaan miehen ääni, suorasukainen, hauska ja ovela, sekä paras yksittäinen sisältäpäin kerrottu kuvaus vuodesta 1821. Lokakuun 8. päivänä 1838 hän puhui Ateenan lukion oppilaille Pnyksillä, kukkulalla, jolla antiikin kansankokous kokoontui, kertoi heille, miten vallankumous oli alkanut ilman sotilaita, rahaa tai aseita, ja kehotti heitä opiskelemaan, pysymään yhtenäisinä ja rakastamaan isänmaataan. Puhe, joka painettiin sanomalehdessä kuukautta myöhemmin, luetaan Kreikan kouluissa yhä tänä päivänä.

Jokainen kreikkalainen tuntee hänen kasvonsa: Lazaros Sochosin pronssisen ratsastajapatsaan (1904) Vanhan parlamenttitalon edessä Stadiou-kadulla Ateenassa, jonka kopio on Nafplion pääaukiolla, sekä kuuluisan kypärän hänen brittipalvelusvuosiltaan, jota säilytetään Kansallisessa historiallisessa museossa Vanhan parlamenttitalon rakennuksessa. Hän oli 5 000 drakman setelissä euroon asti. Κολοκοτρώνη-nimisiä katuja on lähes joka kaupungissa, ja hänen Pnyks-puheensa, joka alkaa sanoilla «Εις τον τόπο τούτο, οπού εγώ πατώ σήμερα», on koulujen antologioissa muistelmien otteiden rinnalla; muistelmia opiskelija voi lukea alkukielellä kreikankielisessä Wikiaineistossa. Maaliskuun 25. päivänä, itsenäisyyspäivänä, koululaiset pukeutuvat yhä Kolokotronikseksi kypärineen ja valkoisine φουστανέλα-hameineen. Lempinimi Γέρος του Μοριά ei kaipaa selitystä kenellekään Kreikassa.

• Kreikkalainen tuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan vuonna 1834, kolmetoista vuotta Tripolitsan valtauksen jälkeen; ne kaksi tuomaria, jotka kieltäytyivät allekirjoittamasta tuomiota, tulivat itsekin kansallissankareiksi.
• Hän osasi tuskin kirjoittaa; muistelmansa hän saneli vuonna 1836 Georgios Tertsetikselle, toiselle näistä kahdesta tuomarista.
• Hänen kuuluisa kypäränsä ei ole lainkaan kreikkalainen: se kuuluu sen kreikkalaisen rykmentin univormuun, jossa hän palveli brittien alaisuudessa Joonianmeren saarilla.
• Hän kuoli helmikuussa 1843 samana yönä, jona palasi kotiin kuningas Otton palatsin tanssiaisista.