Aristofanes

Lähes kaikki, mitä Aristofaneesta tiedämme, on peräisin hänen näytelmistään. Hän syntyi noin vuonna 446 eaa. Kydathenaionin demoksen ateenalaisena kansalaisena ja varttui Perikleen loiston vuosina. Hän oli vielä hyvin nuori, kun hänen ensimmäinen komediansa Δαιταλείς (Juhlijat) esitettiin vuonna 427 eaa. erään tuottajan nimissä, ilmeisesti koska hän oli liian nuori hakemaan kuoroa itse. Hänen toinen näytelmänsä Βαβυλώνιοι (Babylonialaiset, 426 eaa.) hyökkäsi vaikutusvaltaista poliitikkoa Kleonia vastaan, joka kertoman mukaan haastoi hänet oikeuteen; Aristofanes vastasi pilkkaamalla Kleonia vielä kovemmin teoksessa Ιππής (Ritarit, 424 eaa.), joka voitti ensimmäisen palkinnon.

Hänen koko uransa sijoittui Ateenan ja Spartan väliseen Peloponnesoksen sotaan (431–404 eaa.), ja rauha on hänen jatkuva aiheensa. Hän kirjoitti Ateenan kahdelle komediajuhlalle, talviselle Lenaialle ja keväiselle Suurelle Dionysialle, ja kilpaili Kratinoksen ja Eupoliksen kaltaisia kilpailijoita vastaan. Ensimmäisen palkinnon hän voitti teoksilla Αχαρνής (Akharnalaiset, 425 eaa.), Ritarit ja Βάτραχοι (Sammakot, 405 eaa.), jota ihailtiin niin paljon, että kaupunki myönsi sille toisen esityskerran, kunnian, jota yksikään komedia ei ollut aiemmin saanut.

Ateenan hävittyä sodan hän jatkoi kirjoittamista, mutta tunnelma oli muuttunut: hänen kaksi viimeistä näytelmäänsä, Εκκλησιάζουσαι (Naiskansankokous, n. 392 eaa.) ja Πλούτος (Plutos, 388 eaa.), ovat lempeämpiä ja vähemmän poliittisia. Hänellä oli kolme poikaa, joista yksi, Araros, tuotti hänen viimeiset komediansa. Hän kuoli noin vuonna 386 eaa.

Yksitoista komediaa on säilynyt. Varhaiset sotanäytelmät ovat terävimpiä: Akharnalaisissa maanviljelijä solmii yksityisen rauhan Spartan kanssa ja nauttii siitä yksin; teoksessa Ειρήνη (Rauha, 421 eaa.) viininviljelijä lentää taivaaseen jättiläismäisen sittiäisen selässä pelastamaan Rauhan jumalattaren; Lysistratessa (411 eaa.) Kreikan naiset kieltäytyvät makaamasta aviomiestensä kanssa, kunnes miehet lopettavat taistelun. Pilvet (423 eaa.) näyttää Sokrateen riippumassa korissa tutkimassa taivasta ja opettamassa nuoria miehiä voittamaan huonoja väittelyjä; Sokrates sanoi myöhemmin oikeudenkäynnissään, että tämä pilakuva oli myrkyttänyt valamiehet häntä vastaan. Σφήκες (Ampiaiset, 422 eaa.) nauraa ateenalaisten intohimolle istua tuomareina.

Linnuissa (414 eaa.), hänen pisimmässä ja kauneimmassa näytelmässään, kaksi ateenalaista suostuttelee linnut rakentamaan Νεφελοκοκκυγία (Pilvenkäkilän) maan ja taivaan väliin ja nääntämään jumalat antautumaan. Sammakot lähettää Dionysos-jumalan manalaan hakemaan takaisin kuolleen runoilijan ja esittää kilpailun Aiskhyloksen ja Euripideen välillä sammakkokuoron «Βρεκεκεκὲξ κοὰξ κοάξ» säestämänä. Teoksessa Θεσμοφοριάζουσαι (Naiset Thesmoforia-juhlilla, 411 eaa.) Ateenan naiset panevat Euripideen oikeuteen heidän panettelustaan.

Hänen komedioissaan sekoittuvat slapstick, sanaleikit, lyyrisesti kauniit laulut, tragedian parodiat ja suorat hyökkäykset todellisia, katsomossa istuvia ihmisiä vastaan. Parabasiksessa kuoro astui esiin ja puhui kansalaisille runoilijan omalla äänellä nuhdellen heitä politiikasta. Mikään ei ollut kiellettyä: poliitikot, kenraalit, filosofit, jumalat ja yleisö itse.

Joka kesä Ateenan ja Epidauroksen festivaali esittää Aristofaneen komedian antiikin teatterissa, ja kreikkalainen yleisö nauraa yhä katketakseen 2 400 vuotta vanhoille vitseille veroista ja poliitikoista. Karolos Kounin Lintujen ohjaus vuonna 1959 aiheutti skandaalin Ateenassa ja menestyi sitten ulkomailla, ja hänen Taideteatterinsa teki Aristofaneesta modernin klassikon. Sanaa Νεφελοκοκκυγία käytetään kreikassa mistä tahansa haavekuvasta, ja Λυσιστράτη on kaikkialla maailmassa naisten protestin symboli. Platon teki Aristofaneesta henkilöhahmon teokseensa Συμπόσιον (Pidot), jossa tämä kertoo myytin kahtia leikatuista ensimmäisistä ihmisistä, jotka etsivät toista puoliskoaan, tarinan, jonka tämä sivusto kertoo uudelleen. Otteita Linnuista ja Pilvistä luetaan kreikkalaisissa kouluissa, ja adjektiivi «αριστοφανικός» (aristofaaninen) kuvaa yhä mitä tahansa purevaa, rivoa poliittista satiiria.

• Platon pani hänen suuhunsa puheen Pidoissa: myytin, jonka mukaan ihmiset olivat ennen kaksoisolentoja, jotka Zeus leikkasi kahtia, ja jonka mukaan rakkaus on kadonneen puoliskomme etsimistä.
• Pilvissä Sokrates sanoo «ἀεροβατῶ καὶ περιφρονῶ τὸν ἥλιον»: muinaiskreikassa «περιφρονῶ» tarkoitti «tarkastelen», mutta nykykreikassa se tarkoittaa «halveksin», joten säe kuulostaa nykyään siltä kuin «halveksin aurinkoa».
• Sammakot on ainoa tunnettu antiikin komedia, jolle kaupunki myönsi äänestyksellä toisen esityskerran.
• Sokrates istui Pilvien yleisössä; myöhempi anekdootti väittää hänen nousseen seisomaan, jotta paikalla olleet ulkomaalaiset näkisivät, ketä pilkattiin.