Nikos Tsiforos

Tsiforos syntyi Aleksandriassa Egyptissä 27. elokuuta 1909 ja kasvoi Ateenassa, kaupungissa, joka on lähes kaiken hänen kirjoittamansa todellinen sankari. Hän opiskeli oikeustiedettä mutta ei koskaan varsinaisesti toiminut juristina; häntä vetivät puoleensa pikemminkin journalismi, teatteri sekä pääkaupungin kahvilat ja kadunkulmat, joissa hän kuunteli tarkasti, miten ihmiset puhuivat.

1930-luvulta lähtien ja etenkin toisen maailmansodan jälkeen hän kirjoitti humoristisia kolumneja ja kertomuksia ateenalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin, ja hänen lyhyet, terävät tekstinsä arjen pikkudraamoista tekivät hänestä laajalti luetun. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa näyttämölle. Yhdessä Polyvios Vasileiadisin kanssa hän muodosti yhden kreikkalaisen viihteen tuotteliaimmista kirjoittajapareista: kaksikko kirjoitti komedioita teatteriin ja käsikirjoituksia elokuviin aikana, jolloin kreikkalainen viihde-elokuva tuotti kymmeniä elokuvia vuodessa ja koko maa kävi katsomassa niitä.

Tsiforos työskenteli hurjaa tahtia elämänsä loppuun asti ja kirjoitti kirjoja, näytelmiä ja käsikirjoituksia, joskus yhtä aikaa. Hän myös ohjasi itse elokuvia. Hän kuoli Ateenassa 6. elokuuta 1970 kuusikymmenvuotiaana, yhä yksi maan suosituimmista kirjailijoista.

Tsiforosin erityinen lahja oli ottaa jotain suurta ja vakavaa ja kertoa se uudelleen kadun kielellä. Hänen tunnetuimmassa kirjassaan Ελληνική μυθολογία (Kreikkalainen mytologia) Olympoksen jumalat käyttäytyvät kuin perhe ateenalaisesta kaupunginosasta: Zeus on naistenmies-pomo, jolla on aina hankaluuksia vaimonsa Heran kanssa, sankarit ovat isoegoisia kovanaamoja, ja kaikki puhuvat slangivoittoista, nopeaa ja hyvin hauskaa kreikkaa. Kirja ei niinkään pilkkaa myyttejä kuin tuo ne lähelle; lukijat, jotka nauroivat sille, oppivat myös tarinat.

Saman hän teki historialle. Εμείς και οι Φράγκοι (Me ja frankit) ja Σταυροφορίες (Ristiretket) kertovat ristiretkistä ja vuosisatojen länsimaisesta vallasta Kreikassa koomisena kronikkana, joka on täynnä anakronismeja: ritarit ja paavit kuulostavat nykyajan ateenalaisilta. Teoksessa Τα παιδιά της πιάτσας (Kadunkulman pojat) hän kääntyi oman kaupunkinsa ja sen pikkukonnien, uhkapelurien ja haaveilijoiden puoleen.

Teatteriin ja elokuviin hän kirjoitti Vasileiadisin kanssa väärinkäsitysten, sekaantumisten ja rahahuolten komedioita, joissa seikkailevat 1950- ja 1960-luvun Ateenan köyhät virkailijat, vuokraemännät ja ovelat veijarit. Heidän dialoginsa, nopea, ironinen ja täynnä kansanomaisia ilmauksia, on suuri syy siihen, että nuo elokuvat naurattavat yhä.

Tsiforosin kirjoja painetaan yhä ja myydään jokaisessa kreikkalaisessa kirjakaupassa, ja Ελληνική μυθολογία on usein kirja, jonka kautta kreikkalaiset nuoret tutustuvat myytteihin koulun ulkopuolella. Monet hänen kirjojensa ja kirjoittamiensa elokuvien fraasit ovat siirtyneet arkikieleen. Kreikkalaisen elokuvan kulta-ajan komedioita, joissa aikansa suuret koomikot lausuivat Tsiforosin ja hänen kollegoidensa repliikkejä, esitetään yhä uudelleen Kreikan televisiossa. Opiskelijalle sivu teoksesta Ελληνική μυθολογία sen jälkeen, kun on lukenut saman myytin helpossa muodossa, on mainio harjoitus: tunnet tarinan, joten voit nauttia vitseistä ja kerätä slangia.

• Hän opiskeli oikeustiedettä mutta ansaitsi elantonsa huumorilla kolumnistina, näytelmäkirjailijana ja käsikirjoittajana.
• Hänen teoksessaan Ελληνική μυθολογία Olympoksen jumalat puhuvat ateenalaisten kadunkulmien slangia.
• Polyvios Vasileiadisin kanssa hän muodosti yhden kreikkalaisen viihde-elokuvan tuotteliaimmista kirjoittajapareista.