Homeros

Muinaiset kreikkalaiset itsekään eivät tienneet Homeroksesta juuri mitään ja kiistelivät hänestä jatkuvasti. Seitsemän kaupunkia väitti olevansa hänen syntymäpaikkansa, sinnikkäimmin Smyrna ja Khios, ja perimätieto teki hänestä sokean kiertelevän laulajan; Homeerinen hymni Apollonille puhuu sokeasta miehestä, joka asuu kallioisella Khioksella, ja myöhemmät lukijat pitivät tätä runoilijan omakuvana. Khioksen rapsodien kilta, homeridit, väitti polveutuvansa hänestä ja esitti hänen runojaan vuosisatojen ajan. Ajoitusarviot vaihtelivat vuosien 1100 ja 700 eaa. välillä; nykyään useimmat tutkijat sijoittavat runot 700-luvun jälkipuoliskolle eaa., aikaan jolloin kreikkalainen aakkosto oli uusi.

1700-luvulta lähtien niin sanottu ”homeerinen kysymys” on pohtinut, sepittikö yksi runoilija molemmat eepokset vai edes kumpaakaan. 1900-luvulla, pitkälti Milman Parryn 1930-luvun tutkimusten ansiosta, vastaukseksi muotoutui, että runot kasvoivat pitkästä suullisen runouden perinteestä: laulajat improvisoivat daktyylisessä heksametrissä vakiintuneiden ilmausten avulla, kuten ”nopeajalkainen Akhilleus” ja ”ruususorminen Eos”, ja Ilias ja Odysseia ovat tuon perinteen monumentaalisia lopputuotteita – ehkä yhden suuren laulajan muovaamia, ehkä kirjoitettu muistiin Ateenassa Peisistratoksen aikana 500-luvulla eaa.

Kuka hän sitten olikin, Homeros oli kreikkalaisille sitä, mitä Raamattu oli muille: teksti, josta lapset oppivat lukemaan, heidän jumaliensa ja sankariensa lähde ja kirja, jota Aleksanteri Suuren kerrotaan pitäneen tyynynsä alla.

Ιλιάδα (Ilias) ei kerro koko Troijan sotaa. Noin 15 700 säkeessä ja 24 laulussa se kattaa muutaman viikon piirityksen viimeiseltä vuodelta: Agamemnon loukkaa Akhilleusta, suurinta kreikkalaista soturia, ottamalla tältä vangitun Briseiin; Akhilleus vetäytyy taistelusta, Hektorin johtamat troijalaiset ajavat kreikkalaiset takaisin laivoilleen, ja Akhilleuksen ystävä Patroklos saa surmansa. Akhilleus palaa raivoissaan, surmaa Hektorin ja raahaa tämän ruumista muurien ympäri, kunnes vanha kuningas Priamos tulee yöllä hänen telttaansa anomaan poikansa ruumista, ja runo päättyy Hektorin hautajaisiin. Se on runo vihasta, kunniasta ja sodan hinnasta molemmille osapuolille.

Οδύσσεια (Odysseia), noin 12 100 säettä, on seikkailukertomus ja kotiinpaluun tarina. Ithakan kuningas Odysseus yrittää sodan jälkeen kymmenen vuotta päästä kotiin: hän sokaisee kyklooppi Polyfemoksen, vastustaa seireenejä, menettää kaikki miehensä ja on vuosia nymfi Kalypson vankina. Sillä välin Ithakalla hänen vaimonsa Penelope pitää kosijoitaan odottamassa kutomalla ja purkamalla käärinliinaa, ja hänen poikansa Telemakhos lähtee etsimään tietoa isästään. Odysseus palaa kotiin kerjäläiseksi naamioituneena, ja vain hänen vanha koiransa Argos tunnistaa hänet; hän jännittää suuren jousensa ja surmaa kosijat. Molemmat runot ovat daktyylistä heksametriä ja käyttävät samoja kaavamaisia epiteettejä, maatalouden ja meren vertauksia sekä pitkiä puheita; kieli on keinotekoinen murteiden sekoitus, jota kukaan ei koskaan puhunut. Siksi kreikkalaiset lukevat Homerosta käännöksenä kuten ulkomaalaisetkin – mutta he lukevat hänet ensimmäisenä.

Jokainen kreikkalainen koululainen lukee Odysseian gymnasion ensimmäisellä luokalla ja Iliaan toisella, Nikos Kazantzakisin ja Ioannis Kakridisin tai Dimitris Maronitisin nykykreikkalaisina käännöksinä. Kieli on täynnä Homerosta: pitkä koettelemus on οδύσσεια, piilotettu ansa δούρειος ίππος (Troijan hevonen), uskollinen vaimo Πηνελόπη, houkutteleva vaara σειρήνα, viisas neuvonantaja μέντορας (Mentorin mukaan) ja valtava riita ”ομηρικός καβγάς”. Matkailijat käyvät yhä Mykenessä, Agamemnonin linnoituksessa, ja Ithakan saarella runot kädessään. Tällä sivustolla voit lukea lyhyitä, tasoitettuja kertomuksia Troijan hevosesta, kykloopista, seireeneistä, Penelopesta ja Argos-koirasta sekä B2-tason tekstin itse Homeroksesta.

• Seitsemän antiikin kaupunkia piti Homerosta omanaan; eräs kreikkalainen epigrammi luettelee Smyrnan, Rodoksen, Kolofonin, Salamiin, Khioksen, Argoksen ja Ateenan.
• Ilias kattaa vain noin viisikymmentä päivää kymmenvuotisesta sodasta eikä mainitse lainkaan Troijan hevosta; se tarina kerrotaan Odysseiassa ja myöhemmissä runoissa.
• Monet homeeriset ilmaukset ovat satoja kertoja toistuvia kaavoja, kuten ”ruususorminen Eos”, ja ne auttoivat suullisia laulajia sepittämään paikan päällä.
• Klassisen ajan kreikkalaiset opettelivat runot ulkoa koulussa, ja Ateenan Panathenaia-juhlilla esitettiin julkisesti koko Ilias ja Odysseia.