Penelope Delta

Penelope Benaki syntyi Aleksandriassa vuonna 1874. Hänen isänsä Emmanouil Benakis oli puuvillakauppias, yksi Egyptin rikkaimmista kreikkalaisista ja myöhemmin Ateenan pormestari; hänen veljensä Antonis perusti Benaki-museon. Hän kasvoi tiukassa, varakkaassa kodissa kotiopettajattarien opettamana ja meni vuonna 1895 naimisiin liikemies Stefanos Deltasin kanssa, jonka kanssa hän sai kolme tytärtä. Avioliitto oli moitteeton ja onneton. Vuonna 1905 hän tapasi Aleksandriassa diplomaatti ja kirjailija Ion Dragoumisin, ja he rakastuivat; suhde pysyi platonisena ja katkesi, mutta se muovasi koko hänen loppuelämänsä ja hänen päiväkirjansa, jotka julkaistiin kauan hänen kuolemansa jälkeen.

Perhe asui jonkin aikaa Frankfurtissa ja asettui vuonna 1916 Kifisiaan Ateenan pohjoispuolelle taloon, joka kuuluu nykyään Benaki-museon arkistoihin. Hän alkoi kirjoittaa lapsille noin vuonna 1909 Dragoumisin ja kasvattaja Alexandros Delmouzosin ympärille kerääntyneen dimotikin kannattajien piirin rohkaisemana ja jatkoi sairaudesta huolimatta: 1920-luvulta lähtien hän kärsi etenevästä halvauksesta, joka lopulta vei hänet vuoteenomaksi. Dragoumis murhattiin Ateenassa vuonna 1920, iskusta hän ei koskaan toipunut.

27. huhtikuuta 1941, samana päivänä kun saksalaiset joukot marssivat Ateenaan, hän otti myrkkyä; hän kuoli muutamaa päivää myöhemmin, 2. toukokuuta, ja hänet haudattiin Kifisian talonsa puutarhaan. Hänen hautakivessään on yksi ainoa sana: ΣΙΩΠΗ (Hiljaisuus).

Hänen ensimmäiset kirjansa olivat historiallisia. Για την πατρίδα (Isänmaan puolesta, 1909) ja Τον καιρό του Βουλγαροκτόνου (Bulgaarientappajan aikaan, 1911) sijoittuvat Bysanttiin keisari Basileios II:n aikaan, ja niiden tarkoitus oli antaa kreikkalaisille lapsille sankareita heidän omasta keskiaikaisesta menneisyydestään. Παραμύθι χωρίς όνομα (Satu ilman nimeä, 1910) on allegoria: laiskojen ja kohtaloonsa alistuneiden ihmisten kuningaskunta herää henkiin, kun nuori prinssi panee heidät töihin. Tarina oli kirjoitettu silmällä pitäen aikansa Kreikkaa, ja Iakovos Kambanellis teki siitä myöhemmin kuuluisan näytelmän.

Hänen rakastetuimmat kirjansa syntyivät myöhään. Τρελαντώνης (Hullu Antonis, 1932) seuraa neljää aleksandrialaista lasta, hänen omia sisaruksiaan, kesälomalla Pireuksessa ja Ateenassa 1880-luvulla, ja Antonis, joka ei voi olla joutumatta pulaan, on kreikkalaisen kirjallisuuden kuuluisin vintiö. Ο Μάγκας (Katukoira, 1935) on kettuterrierin omaelämäkerta, jossa koira kertoo saman perheen tarinan pöydän alta. Τα μυστικά του Βάλτου (Suon salaisuudet, 1937) on hänen kunnianhimoisin romaaninsa: vuosien 1904–08 Makedonian taistelu, jota kreikkalaiset ja bulgarialaiset joukot kävivät Giannitsajärven soilla, kahden lapsen silmin nähtynä, ja sankarina on todellinen kapteeni Agras (Tellos Agapinos). Delta kirjoitti dimotikilla, lyhyin lausein, täynnä dialogia ja toimintaa, aikana jolloin koulukirjat olivat vielä jäykällä katharevusalla, ja hänen kirjansa olivat hiljainen puheenvuoro sen puolesta, että lapset ansaitsivat oikean kielen.

Τρελαντώνης ja Ο Μάγκας kuuluvat ensimmäisiin kokonaisiin kirjoihin, jotka kreikkalaiset lapset lukevat itse, ja otteita niistä on alakoulun lukukirjoissa; Τα μυστικά του Βάλτου luetaan ylemmillä luokilla. Τρελαντώνης on sovitettu Kreikan televisioon, ja Kambanelliksen näyttämöversiota teoksesta Παραμύθι χωρίς όνομα esitetään yhä. Hänen talonsa Kifisiassa, lyhyen kävelymatkan päässä asemalta, kuuluu Benaki-museolle, ja siellä säilytetään hänen papereitaan ja puutarhassa on hänen hautansa. Hänen päiväkirjansa ja kirjeenvaihtonsa Ion Dragoumisin kanssa, joita on julkaistu 1980-luvulta alkaen, tekivät hänestä myös aikuisten kirjallisuuden hahmon. Opiskelijalle Τρελαντώνης on ihanteellinen ensimmäinen kreikkalainen romaani: lyhyet luvut, arkiset sanat ja juoni, joka ei vaadi historian oppituntia.

• Hänen veljensä Antonis Benakis, todellinen Trelantonis, perusti aikuisena Benaki-museon Ateenaan.
• Hän oli Eleftherios Venizelosin läheinen ystävä – hänen isänsä oli ollut Venizelosin ministeri – ja hänen päiväkirjansa ovat aikakauden politiikan lähde.
• Hänen hautansa Kifisian talon puutarhassa kantaa yhtä ainoaa sanaa, ΣΙΩΠΗ (Hiljaisuus).
• Hän otti myrkkyä 27. huhtikuuta 1941, päivänä jolloin saksalaiset tulivat Ateenaan, ja kuoli viisi päivää myöhemmin.