Diogenes Sinopelainen

Lähes kaikki, mitä Diogeneesta tiedämme, on peräisin Diogenes Laertioksen kuudennesta kirjasta, joka kirjoitettiin noin viisi vuosisataa myöhemmin ja on täynnä kaskuja pikemmin kuin vuosilukuja. Hän syntyi noin vuonna 412 eaa. Sinopessa, kreikkalaisessa siirtokunnassa nykyisen Turkin Mustanmeren rannikolla. Hänen isänsä Hikesias oli tekemisissä kaupungin rahapajan kanssa, ja isää ja poikaa syytettiin «rahan väärentämisestä», minkä vuoksi Diogenes lähti Sinopesta maanpakoon. Hän teki syytteestä tunnuslauseen: hänen elämäntyönsä olisi «väärentää» tapojen ja sovinnaisuuksien «raha».

Ateenassa hän liittyi filosofi Antistheneen, Sokrateen oppilaaseen, ja vei yksinkertaisen elämän pidemmälle kuin kukaan ennen häntä. Hän käytti yhtä karkeaa viittaa, kantoi sauvaa ja laukkua, nukkui suuressa varastoruukussa (πίθος, pithos) Jumalten äidin temppelin luona Agoralla ja söi, peseytyi ja teki kaiken muunkin julkisesti. Hän kerjäsi, väitteli ja solvasi kuuluisuuksia. Platon kutsui häntä tarinan mukaan «hulluksi tulleeksi Sokrateeksi».

Myöhemmin merirosvot vangitsivat hänet merimatkalla ja myivät hänet orjaksi Kreetalla korinttilaiselle Xeniadeelle, jonka pojat hän kasvatti. Viimeiset vuotensa hän vietti Korintissa, missä hän tapasi Aleksanterin, ja kuoli siellä vuonna 323 eaa. hyvin vanhana, perimätiedon mukaan samana päivänä kuin Aleksanteri itse. Korinttilaiset pystyttivät hänen haudalleen pylvään päälle marmorisen koiran.

Diogeneelta ei ole säilynyt mitään kirjoitettua, vaikka Diogenes Laertios luettelee hänen nimissään dialogeja ja jopa «Valtion». Hänen teoksensa on hänen elämänsä, ja se on tullut meille tarinoina. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän kulki Ateenassa keskellä kirkasta päivää palava lyhty kädessään, hän vastasi «Άνθρωπον ζητώ» (Etsin ihmistä), lause, jota kreikkalaiset siteeraavat yhä. Nähtyään lapsen juovan vettä kämmenistään hän heitti pois puisen kuppinsa ja sanoi, että lapsi oli voittanut hänet yksinkertaisuudessa. Kun Platon määritteli ihmisen «höyhenettömäksi kaksijalkaiseksi eläimeksi», Diogenes kyni kanan, toi sen kouluun ja julisti: «Tässä on Platonin ihminen».

Kuuluisin tarina on kohtaaminen Korintissa noin vuonna 336 eaa. Aleksanteri, Makedonian nuori kuningas, tuli katsomaan maineikasta filosofia, löysi tämän ottamasta aurinkoa ja kysyi, voisiko hän tehdä jotakin hänen hyväkseen. Diogenes vastasi: «Siirry hieman pois aurinkoni edestä». Aleksanterin seuralaiset nauroivat, mutta kuningas sanoi, että ellei hän olisi Aleksanteri, hän tahtoisi olla Diogenes.

Pilojen takana on vakava ajatus. Onni, Diogenes opetti, syntyy luonnonmukaisesta elämästä mahdollisimman vähin tarpein, vapaana köyhyyden, häpeän ja yleisen mielipiteen pelosta. Kun häneltä kysyttiin, mistä hän oli kotoisin, hän kutsui itseään sanalla κοσμοπολίτης, maailmankansalainen, ja tämä on sanan ensimmäinen tunnettu käyttö. Koska hän ja hänen seuraajansa elivät «kuin koirat» (κύνες, kynes), heitä kutsuttiin kyynikoiksi, ja hänen esimerkkinsä johti hänen oppilaansa Krateen kautta stoalaiseen koulukuntaan ja pitkään vaatimattomasti elävien filosofien perinteeseen.

Diogenes on kreikkalaisen kulttuurin vakiohahmo: mies ruukussa on sananparsi, ja «Άνθρωπον ζητώ» sanotaan yhä, puoliksi leikillään, kun joku etsii turhaan rehellistä ihmistä. Nykykreikan sana κυνικός (kyyninen) ja kansainvälinen sana kyynikko ovat molemmat peräisin hänen koulukunnastaan, vaikka niiden merkitys on muuttunut. Kohtaaminen Aleksanterin kanssa luetaan jokaisessa kreikkalaisessa koulussa yläasteen muinaiskreikan lukemistosta, ja Aleksanterin vastauksesta on tullut ihailun vertauskuva. Sinopissa, nykyisessä turkkilaisessa kaupungissa muinaisen Sinopen paikalla, sataman vieressä seisoo Diogeneen patsas lyhtyineen ja koirineen, ja lyhty ja ruukku esiintyvät maalauksissa Jean-Léon Gérômesta kreikkalaisiin pilapiirroksiin. Lääkärit puhuvat jopa «Diogeneen oireyhtymästä» tarkoittaessaan äärimmäistä itsensä laiminlyöntiä, nimitys, jota köyhyytensä vapaaehtoisesti valinnut filosofi olisi pitänyt epäoikeudenmukaisena.

• Hän on ensimmäinen ihminen, jonka tiedetään kutsuneen itseään «maailmankansalaiseksi» (κοσμοπολίτης).
• Perimätiedon mukaan hän kuoli vuonna 323 eaa. samana päivänä kuin Aleksanteri Suuri, kuningas, jota hän oli käskenyt väistymään auringon edestä.
• Kun häneltä kysyttiin, mistä viinistä hän piti eniten, hän vastasi kuulemma «muiden viinistä».
• Hänen hautaansa Korintissa merkitsi koira pylvään päällä, eläin, joka antoi kyynikoille nimen.