Nikiforos Vrettakos

Vrettakos syntyi 1. tammikuuta 1912 Krokeesissa (Κροκεές), lakonialaisessa kylässä muutaman kilometrin päässä Spartasta, Taygetoksen juurella; hänen perheensä omisti maata myös Ploumitsassa, oliivilehtojen keskellä sijaitsevassa pikkukylässä, jota hän rakasti koko elämänsä. Hän päätti koulunsa Gytheiossa ja lähti vuonna 1929, seitsemäntoistavuotiaana, Ateenaan ensimmäisten runojensa käsikirjoitus mukanaan; kokoelma Κάτω από σκιές και φώτα (Varjojen ja valojen alla) ilmestyi samana vuonna. Pääkaupunki oli hänelle kova. Hän ansaitsi elantonsa toimistoissa, lehtityössä ja kustannusalalla ja oppi tuntemaan köyhyyden hyvin.

Hän taisteli Albanian rintamalla talvella 1940–41 ja eli Saksan miehityksen Ateenassa. Kuten monet sukupolvensa kreikkalaiset kirjailijat hän liittyi vasemmistoon, ja sisällissodan vuodet veivät häneltä työpaikan ja ystäviä; myöhemmin hän otti etäisyyttä kommunistiseen puolueeseen mutta säilytti sosialistiset vakaumuksensa. Noiden vuosien runot, kuten 33 ημέρες (33 päivää, 1945) Ateenan joulukuun 1944 taisteluista, ovat hänen synkimpiään. Sotilasdiktatuurin aikana 1967–74 hän vietti useita vuosia ulkomailla, Sveitsissä ja Italiassa, ja palasi Kreikkaan everstien kukistumisen jälkeen.

Elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä häntä kunnioitettiin laajalti, ja vuonna 1987 hänet valittiin Ateenan akatemian jäseneksi. Hän kuoli 4. elokuuta 1991 Ploumitsassa, lakonialaisella maaseudulla, jossa hän oli syntynyt, ja hänet on haudattu sinne, sen vuoren alle, josta hän oli kirjoittanut koko elämänsä.

Vrettakos julkaisi yli kaksikymmentä runokokoelmaa sekä romaaneja ja esseitä, ja hänen kootut Τα ποιήματα (Runot) täyttävät useita niteitä. Alkuvaiheessa hän kirjoitti symbolistien ja Palamasin vaikutuksesta pitkiä, retorisia runoja; sota ja miehitys karsivat hänen kielensä. Teoksesta Ο Ταΰγετος και η σιωπή (Taygetos ja hiljaisuus, 1949) lähtien hän löysi äänen, josta hänet tunnetaan: lyhyet säkeet, konkreettiset kuvat, aurinko, lumi vuorella, oliivipuut, linnut, äidin kädet ja usko ihmisen hyvyyteen, joka kesti kaiken, mitä hän oli nähnyt. Kriitikot kutsuivat häntä valon runoilijaksi; itse hän sanoi olevansa mies, jolle oli annettu runous, jotta hänellä olisi jotakin, minkä varassa elää.

Hänen toistuvia aiheitaan on kolme. Lakonian maisema, ennen kaikkea Taygetos, jota hän käsittelee elävänä läsnäolona, melkein vanhempana. Hänen äitinsä, jolle hän omisti hellimpiä runojaan. Ja rauha: kylmän sodan vuosikymmeninä hän kirjoitti jatkuvasti sotaa ja atomipommia vastaan, ja maanpaossa kirjoitettu Οδύνη (Tuska, 1969) on pitkä valitus haavoittuneen Kreikan puolesta. Myöhäisteokset ovat laajimpia: Ο Προμηθέας ή το παιχνίδι μιας μέρας (Prometheus eli yhden päivän leikki, 1978) on draamallinen runo titaanista, joka rakasti ihmiskuntaa, ja Λειτουργία κάτω από την Ακρόπολη (Liturgia Akropoliin juurella, 1981) on runokantaatti, jossa runoilija juhlistaa Kreikkaa ja ihmiskuntaa kuin jumalanpalveluksessa. Hänen proosaansa kuuluvat Το αγρίμι (Villi otus) sekä esseet Palamasista ja runoudesta.

Vrettakos on koulukirjarunoilija sanan parhaassa merkityksessä: hänen lyhyitä runojaan on alakoulun Ανθολόγιο-lukemistossa ja yläkoulun lukukirjoissa, ja sukupolvet oppilaita ovat oppineet ulkoa hänen säkeitään auringosta, äidistä ja rauhasta. Useita runoja ovat säveltäneet kreikkalaiset säveltäjät, ja niitä lauletaan koulujuhlissa. Spartassa katu kantaa hänen nimeään, ja hänen kylänsä Krokees ja Ploumitsan pikkukylä, jossa hänen hautansa on oliivilehtojen keskellä, ovat paikkoja, joihin kannattaa mennä, jos haluaa nähdä runojen takana olevan maiseman. Ateenan akatemia, joka valitsi hänet vuonna 1987, säilyttää hänen arkistoaan. Oppija voi aloittaa runosta, joka alkaa «Αν δε μου 'δινες την ποίηση, Κύριε» (Jos et olisi antanut minulle runoutta, Herra), yhdestä nykykreikkalaisen runouden siteeratuimmista säkeistä, ja lyhyistä Taygetos-runoista, joissa käytetään yksinkertaisinta kreikkaa, mitä on.

• Hänen ensimmäinen kokoelmansa julkaistiin vuonna 1929, kun hän oli seitsemäntoista, samana vuonna, jolloin hän saapui Lakoniasta Ateenaan.
• Osan vuosien 1967–74 diktatuurista hän vietti maanpaossa Sveitsissä ja Italiassa ja kirjoitti siellä joitakin tunnetuimmista myöhäisrunoistaan.
• Hänet valittiin Ateenan akatemiaan vuonna 1987, neljä vuotta ennen kuolemaansa.
• Hän kuoli samassa Lakonian kolkassa, jossa oli syntynyt, Taygetos-vuoren juurella, sen vuoren, joka esiintyy hänen runoissaan kuusikymmentä vuotta.