El Greco

Domenikos Theotokopoulos syntyi vuonna 1541 Candiassa, nykyisessä Iraklionissa, Kreetan pääkaupungissa, joka oli ollut Venetsian siirtomaa vuodesta 1211. Hän sai koulutuksensa kreetalaisessa ikonimaalauksen koulukunnassa, bysanttilaisen taiteen myöhäisessä kukoistuksessa, ja vuoden 1566 asiakirja kutsuu häntä jo «mestari Domenigosiksi». Näiltä vuosilta on Kreikassa säilynyt kaksi signeerattua teosta: ikoni Η Κοίμηση της Θεοτόκου (Neitsyt Marian kuolonuni) Ermoupolin Kuolonunen kirkossa Syroksella, tunnistettu vasta 1983, ja Ο Ευαγγελιστής Λουκάς ζωγραφίζει την Παναγία (Pyhä Luukas maalaa Neitsyttä) Benaki-museossa Ateenassa.

Noin vuonna 1567 hän lähti Venetsiaan, missä hän tutki Tizianin ja Tintoretton väriä ja vapaata siveltimenkäyttöä, ja vuonna 1570 hän muutti Roomaan, missä miniatyyrimaalari Giulio Clovio hankki hänelle asunnon Palazzo Farnesesta. Suurta tilausta hän ei siellä koskaan saanut, ja vuonna 1577 hän lähti Espanjaan, ensin Madridiin ja sitten Toledoon, vanhaan uskonnolliseen pääkaupunkiin. Toledo antoi hänelle heti ensimmäiset suuret alttaritaulunsa, ja hän jäi sinne elämänsä jäljellä oleviksi kolmeksikymmeneksiseitsemäksi vuodeksi asuen vuokratussa palatsissa kumppaninsa Jerónima de las Cuevasin ja heidän vuonna 1578 syntyneen poikansa Jorge Manuelin kanssa, josta tuli myös maalari.

Toive päästä kuningas Filip II:n palvelukseen Escorialiin raukesi, kun kuningas ei pitänyt teoksesta Pyhän Mauritiuksen marttyyrikuolema (1580–82). El Greco jäi sen sijaan Toledoon ja maalasi kirkoille, sairaaloille ja kaupungin oppineelle papistolle, riiteli palkkioistaan oikeudessa ja luki filosofiaa. Hän kuoli siellä 7. huhtikuuta 1614.

Toledossa El Greco löysi oman tapansa: korkeat, kiertyvät vartalot, sisältä valaistut kasvot, pilvet, jotka näyttävät revityiltä, ja värit, happamat keltaiset, kylmät siniset, roosa ja harmaanvalkoinen, joita kukaan muu ei käyttänyt. Ο Διαμερισμός των ιματίων (El Espolio, Kristuksen riisuminen, 1577–79) Toledon katedraaliin oli hänen ensimmäinen espanjalainen riemuvoittonsa. Η ταφή του κόμη Οργκάθ (Orgazin kreivin hautajaiset, 1586–88), yhä Santo Tomén kirkossa, jota varten se maalattiin, näyttää pyhän Tapanin ja pyhän Augustinuksen laskemassa kreivin ruumista hautaan, kun ylhäällä hänen sielunsa nousee pyörteiseen taivaaseen; rivi mustiin pukeutuneita toledolaisia herrasmiehiä katselee, ja pieni poika, joka osoittaa näkymää, on maalarin poika.

Myöhemmät teokset muuttuvat vapaammiksi ja oudommiksi. Άποψη του Τολέδο (Näkymä Toledosta, n. 1599), nykyään New Yorkissa, on yksi länsimaisen taiteen ensimmäisistä puhtaista maisemista, kaupunki myrskytaivaan alla. Ο Λαοκόων (Laokoon, n. 1610), hänen ainoa mytologinen taulunsa, sijoittaa troijalaisen papin ja hänen poikansa Toledon muurien eteen. Το άνοιγμα της Πέμπτης Σφραγίδας (Viidennen sinetin avaaminen, n. 1608–14) alastomine, kiemurtelevine hahmoineen oli Picasson tutkimuksen kohteena, kun hän maalasi teosta Les Demoiselles d'Avignon. Näiden rinnalla syntyi pappien ja aatelisten muotokuvia sekä työpajassa maalattuja pyhimys- ja apostolisarjoja. Seuraavan vuosisadan espanjalaiset kriitikot kutsuivat hänen myöhäistyyliään hullun työksi; sen taustalla oleva bysanttilainen koulutus, joka käsittelee vartaloita valon astioina eikä lihana, on se, minkä kreikkalaiset tunnistavat ensimmäisenä.

Kreikka pitää häntä ylpeänä omanaan nimellä Δομήνικος Θεοτοκόπουλος. Nikos Kazantzakis, toinen kreetalainen, osoitti omaelämäkertansa Αναφορά στον Γκρέκο (Raportti El Grecolle, 1961) hänelle kuin esi-isälle. Kreetan historiallinen museo Iraklionissa omistaa kaksi varhaisteosta, Kristuksen kaste ja Näkymä Siinainvuorelta, ja Iraklionin lähellä sijaitsevassa Fodelen kylässä, joka pitää itseään hänen syntymäpaikkanaan, on pieni El Greco -museo. Ateenan Benaki-museo esittelee teokset Pyhä Luukas maalaa Neitsyttä ja Tietäjien kumarrus, ja Syros säilyttää Kuolonunen ikonia. Iraklionissa puisto ja katu kantavat hänen nimeään, ja Yannis Smaragdisin elokuva El Greco (2007), jonka musiikin sävelsi Vangelis, oli Kreikassa lipputulomenestys. Jokainen Toledossa käyvä voi nähdä Orgazin kreivin hautajaiset täsmälleen siellä, minne hän sen ripusti.

• Hän signeerasi maalauksensa kreikkalaisin kirjaimin ja lisäsi usein sanan «Κρής» (kreetalainen), vielä neljänkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeenkin.
• Syroksen Kuolonunen ikoni tunnistettiin hänen työkseen vasta 1983, kun konservaattori löysi signeerauksen.
• Orgazin kreivin hautajaisten etualalla oleva poika on hänen poikansa Jorge Manuel; pojan taskussa olevassa nenäliinassa on isän signeeraus ja vuosiluku 1578, pojan syntymävuosi.
• Picasson Les Demoiselles d'Avignon (1907) on sommittelultaan velkaa Viidennen sinetin avaamiselle, joka tuolloin oli Picasson maalariystävän omistuksessa Pariisissa.