Angelos Sikelianos

Sikelianos syntyi 28. maaliskuuta 1884 Lefkasilla, Joonianmeren saarella, jonka kukkulat, meri ja kyläjuhlat täyttävät hänen varhaisen runoutensa. Hän lähti Ateenaan vuonna 1900 opiskelemaan oikeustiedettä, mutta ei koskaan valmistunut; runous ja matkat olivat hänen todellinen koulunsa. Hänen sisarensa Penelope avioitui Raymond Duncanin, tanssija Isadora Duncanin veljen, kanssa, ja tämän piirin kautta Angelos tapasi Eva Palmerin, varakkaan ja lahjakkaan amerikkalaisen New Yorkista. He menivät naimisiin vuonna 1907 Bar Harborissa Mainessa ja asettuivat Kreikkaan; heidän poikansa Glafkos syntyi vuonna 1909.

1920-luvulla pariskunta omistautui sille, mitä Sikelianos kutsui Delfoin aatteeksi: uskolle siihen, että Delfoista voisi jälleen tulla maailman henkinen keskus. Toukokuussa 1927 ja uudelleen vuonna 1930 he järjestivät Delfoin juhlat antiikin stadionilla ja teatterissa: Aiskhyloksen Kahlittu Prometheus ja Turvaa anovat esitettiin Evan käsin kutomissa puvuissa, ja ohjelmassa oli myös urheilukilpailuja ja kansantaiteen näyttely. Juhlat olivat voittokulku ja taloudellinen katastrofi; Eva palasi Amerikkaan vuonna 1933 keräämään rahaa eikä koskaan palannut asumaan hänen kanssaan. Eva kuoli vuonna 1952 ja on haudattu Delfoihin. Vuonna 1940 Sikelianos avioitui Anna Karamanin kanssa.

Saksan miehityksen aikana hän jäi Ateenaan, kirjoitti tragedioita ja muutti 28. helmikuuta 1943 Palamasin hautajaiset mielenosoitukseksi runollaan ja huudollaan «Σ' αυτό το φέρετρο ακουμπά η Ελλάδα!» (Tämän arkun päällä lepää Kreikka!). Hänet ehdotettiin useita kertoja Nobelin palkinnon saajaksi 1940-luvun lopulla. Hän kuoli Ateenassa 19. kesäkuuta 1951, kun hänelle oli erehdyksessä annettu desinfiointiainetta lääkkeen sijasta.

Αλαφροΐσκιωτος (Näkijä, kirjoitettu 1907, julkaistu 1909) on nuoren miehen pitkä ylistyslaulu Kreikan maalle, merelle ja auringolle, aaltoilevaa vapaamittaista säettä, joka ei kuulosta miltään aiemmalta kreikaksi kirjoitetulta; nimi on murresana ihmiselle, joka näkee näkyjä. Πρόλογος στη ζωή (Esipuhe elämälle, 1915–1917) on viiden suuren oodin sarja maan, kansan, naisen, uskon ja oman luomistyön tietoisuudesta. Μήτηρ Θεού (Jumalanäiti, 1917–1919), joka syntyi sisar Penelopen kuoleman jälkeen, on valitusvirsi, joka sulauttaa Neitsyt Marian yhteen Demeterin ja Persefoneen kanssa; kristillinen ja antiikin kreikkalainen ovat hänelle aina yksi ja sama maailma.

Hän kirjoitti pitkiä runosarjoja, Πάσχα των Ελλήνων (Kreikkalaisten pääsiäinen) ja Δελφικός Λόγος (Delfoin puhe, 1927), sekä lyhyitä lyyrisiä runoja, jotka ovat hänen luetuimpiaan: Στ' Όσιου Λουκά το μοναστήρι (Hosios Loukasin luostarissa), jossa kylän naiset laulavat pääsiäisen valitusvirttä, ja Γιατί βαθιά μου δόξασα (Koska ylistin syvästi). Vuodesta 1932 hän kääntyi tragedian puoleen: Ο Διθύραμβος του Ρόδου (Ruusun dityrambi), Σίβυλλα (Sibylla, 1940), Ο Δαίδαλος στην Κρήτη (Daidalos Kreetalla, 1943), Ο Χριστός στη Ρώμη (Kristus Roomassa, 1946) ja Ο θάνατος του Διγενή (Digeniksen kuolema, 1947), näytelmiä teatterille, jota tuskin oli olemassa.

Hänen kootut runonsa ilmestyivät nimellä Λυρικός Βίος (Lyyrinen elämä). Tyyli on ylevä, profeetallinen, täynnä luontoa ja riittejä; sanasto ammentaa yhtä aikaa murteista, bysanttilaisista hymneistä ja antiikin myyteistä. Hän on se kreikkalainen runoilija, jolle pyhä ei koskaan kuollut, vaan vaihtoi vain nimeä.

Kuuntele Πνευματικό εμβατήριο (Henkinen marssi), hänen vuoden 1945 runonsa, jonka Mikis Theodorakis sävelsi ja jonka kehotusta «Εμπρός, βοηθάτε να σηκώσουμε τον ήλιο πάνω απ' την Ελλάδα» (Eteenpäin, auttakaa nostamaan aurinko Kreikan ylle) on laulettu vuosikymmeniä konserteissa ja joukkokokouksissa. Στ' Όσιου Λουκά το μοναστήρι ja Γιατί βαθιά μου δόξασα ovat koulujen antologioissa, ja niitä luetaan usein pääsiäisenä. Delfoissa talo, jonka Eva ja Angelos rakensivat rinteeseen, on nykyään Delfoin juhlien museo, jossa on Evan pukuja ja valokuvia vuoden 1927 esityksistä; Delfoin juhlat ovat myös nykyisten antiikin draaman kesäfestivaalien esikuva. Lefkas kunnioittaa häntä kaduilla ja kulttuurikeskuksella, jotka kantavat hänen nimeään, ja hänen hautansa on Ateenan Ensimmäisellä hautausmaalla lähellä Palamasia.

• Hän tapasi vaimonsa Duncanien kautta: hänen sisarensa Penelope oli naimisissa Raymond Duncanin kanssa, ja Eva Palmer oli Isadoran läheinen ystävä.
• Vuoden 1927 Delfoin juhlilla esitettiin Kahlittu Prometheus Delfoin antiikin teatterissa puvuissa, jotka Eva oli kutonut käsin antiikin mallin mukaisilla kangaspuilla.
• Nimi Αλαφροΐσκιωτος on kansanomainen sana ihmiselle, jolla on «kevyt varjo» eli joka pystyy näkemään henkiä ja näkyjä.
• Palamasin hautajaisissa vuonna 1943 hän lausui runonsa arkun ääressä, ja väkijoukko lauloi sen jälkeen kansallislaulun miehityssotilaiden edessä.