Konstantinos Parthenis

Parthenis syntyi Aleksandriassa Egyptissä 10. toukokuuta 1878 kaupungin vauraaseen kreikkalaisyhteisöön. Vuosina 1895–1903 hän opiskeli maalausta Wienin taideakatemiassa, kun kaupunki eli Gustav Klimtin Secessionin ja sen koristeellisuuden, tasaisten pintojen ja symbolisten hahmojen rakkauden aikaa. Hän tuli Ateenaan vuonna 1903, mutta siellä kreikkalaista taidetta hallitsi yhä Münchenissä koulutettujen maalarien, kuten Gyzisin ja Lytrasin, realismi, ja hänen työnsä vaikutti oudolta.

Noin vuonna 1909 hän lähti Pariisiin, jossa hän löysi postimpressionistit ja Nabis-ryhmän maalarit, ja hänen palettinsa muuttui vaaleammaksi ja vapaammaksi. Palattuaan Kreikkaan hän vietti useita vuosia Korfulla maalaten sen oliivilehtoja ja rantoja, ja vuonna 1917 hän oli perustamassa Τέχνη (Taide) -ryhmää, joka kokosi yhteen modernia kreikkalaista taidetta tavoittelevia taiteilijoita.

Hänen nimityksensä Ateenan taideakatemian professoriksi oli jo itsessään taistelu: hänen ensimmäinen hakemuksensa vuonna 1923 hylättiin, ja hänet nimitettiin vasta vuonna 1929 erityislailla; lähes kahden vuosikymmenen ajan hänen ateljeensa oli paikka, jossa 1930-luvun sukupolven nuoret modernistit oppivat maalaamaan. Erottuaan akatemiasta vuonna 1947 hän eli yhä eristäytyneempänä; viimeisinä vuosinaan halvaantuneena ja köyhänä hän kuoli Ateenassa 25. heinäkuuta 1967.

Partheniksen maalauksen tunnistaa heti. Hahmot ovat pitkiä ja hoikkia, ääriviivat piirretty varmalla, virtaavalla viivalla, värit vaaleita, hopeisia sinisiä, vaaleanpunaisia ja okran sävyjä, ja kaikki näyttää valaistulta sisältä päin. Tila on litistetty kuin bysanttilaisessa ikonissa tai freskossa, ja ihmisruumis menettää painonsa. Hän otti vaikutteita Wienistä ja Pariisista, mutta sekoitti ne siihen, mitä hän piti olennaisesti kreikkalaisena: Egeanmeren kirkkaaseen valoon, antiikin veistosten tyyneyteen ja bysanttilaisen maalaustaiteen henkisyyteen.

Hänen aiheensa ovat hyvin moninaisia. On uskonnollisia teoksia, kuten Ευαγγελισμός (Marian ilmestys, n. 1910–1911), Korfun ja Attikan maisemia sekä mytologisia kohtauksia, ennen kaikkea maalauksia Ηρακλής-aiheesta (Herakles) unenomaisessa, tanssivassa maailmassa; Ο Ηρακλής μάχεται με τις Αμαζόνες (Herakles taistelee amatsoneja vastaan) voitti kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937. Hänen kuuluisin maalauksensa, Η Αποθέωση του Αθανασίου Διάκου (Athanasios Diakosin apoteoosi, valmistui 1933), ei kuvaa vuoden 1821 sankaria vartaaseen seivästettynä marttyyrina vaan hohtavana hahmona, joka kohoaa taivasta kohti symbolisten olentojen ympäröimänä.

Parthenista kiinnosti vähemmän tarinan kertominen kuin harmonian ja henkisen valon luominen, ja juuri se teki hänestä niin merkittävän: hän osoitti, että kreikkalainen maalari saattoi olla moderni lakkaamatta olemasta kreikkalainen.

Paras paikka tutustua Parthenikseen on Ateenan Kansallisgalleria, jonka kokoelmissa on suuri joukko hänen teoksiaan, monet niistä hänen tyttärensä Sofian lahjoittamia; itse Athanasios Diakosin apoteoosi kuului vuosikymmenten ajan pankkiiri Spyros Loverdosin kokoelmaan ja myytiin huutokaupassa Pariisissa vuonna 2021. Kreikkalaiset taidehistoriat pitävät häntä kreikkalaisen modernismin lähtökohtana, ja 1930-luvun sukupolven maalarit, muun muassa Jannis Tsarouchis ja Nikos Engonopoulos, opiskelivat hänen ateljeessaan taideakatemiassa. Katso yhtä hänen maisemistaan Lytrasin tai Gyzisin realistisen maalauksen vieressä, niin näet hetkessä, mikä kreikkalaisessa taiteessa muuttui 1900-luvulla.

• Hän syntyi Aleksandriassa kuten runoilija Kavafis ja opiskeli Wienissä Klimtin ja Secessionin aikaan.
• Hänen ensimmäinen hakemuksensa taideakatemian professuuriin hylättiin vuonna 1923; hänet nimitettiin vuonna 1929 vain erityislain nojalla.
• Tsarouchis ja Engonopoulos, kaksi 1900-luvun tunnetuimmista kreikkalaisista maalareista, olivat hänen oppilaitaan; myös Moralis vietti pari kuukautta hänen ateljeessaan.