Odysseas Elytis

Hän syntyi Odysseas Alepoudelisina Iraklionissa Kreetalla 2. marraskuuta 1911, nuorimpana lapsena Lesboksesta kotoisin olevaan perheeseen, joka oli vaurastunut saippuanvalmistuksella. Perhe muutti Ateenaan vuonna 1914, ja Egeanmeren saaret, ennen kaikkea Lesbos, olivat hänen kesiensä ja myöhemmin hänen runojensa maisema. Hän opiskeli oikeustiedettä valmistumatta, löysi ranskalaisen surrealismin ja maalarit ja julkaisi ensimmäiset runonsa vuonna 1935 Τα Νέα Γράμματα -lehdessä salanimellä Elytis, jonka hän valitsi, jottei häntä sekoitettaisi perheen yritykseen.

Talvella 1940–41 hän palveli vänrikkinä Albanian rintamalla Italian hyökkäystä vastaan, ja tästä kokemuksesta syntyi Άσμα ηρωικό και πένθιμο για τον χαμένο ανθυπολοχαγό της Αλβανίας (Sankarillinen ja surullinen laulu Albanian kadonneelle vänrikille, 1945). Sodan jälkeen hän asui pitkiä aikoja Pariisissa (1948–52 ja uudelleen 1969–71, diktatuurin aikana), missä hän ystävystyi Picasson, Matissen ja surrealistien kanssa, mutta Ateena pysyi hänen kotinaan.

Nobel-palkinto vuonna 1979 teki hänestä julkisuuden henkilön, mistä hän ei pitänyt; hän eli hiljaista elämää asunnossaan Skoufa-kadulla Ateenassa, teki kollaaseja, käänsi Sapfoa ja Rimbaud'ta ja julkaisi loppuun asti. Hän kuoli Ateenassa 18. maaliskuuta 1996, ja hänet haudattiin Ensimmäiselle hautausmaalle.

Hänen ensimmäiset kokoelmansa, Προσανατολισμοί (Suuntia, 1940) ja Ήλιος ο Πρώτος (Aurinko ensimmäinen, 1943), ovat kirkkaita, surrealistisia runoja nuoruudesta, merestä ja Egeanmeren valosta. Sitten, neljäntoista vuoden hiljaisuuden jälkeen, ilmestyi Το Άξιον Εστί (Ylistetty olkoon, 1959), kolmiosainen pitkä runoelma, joka on rakennettu kuin ortodoksinen liturgia ja jossa runoilijan elämä, sota, Saksan miehitys ja sisällissota sulautuvat kreikan kielen ja Kreikan maiseman historiaan. Sen kuuluisimmat säkeet, «Της δικαιοσύνης ήλιε νοητέ», «Ένα το χελιδόνι» ja «Ναοί στο σχήμα τ' ουρανού», tulivat Kreikan tunnetuimmiksi lauluiksi, kun Mikis Theodorakis sävelsi runoelman oratorioksi vuonna 1964 ja Grigoris Bithikotsis lauloi sen.

Το Μονόγραμμα (Monogrammi, 1972) on yksi seitsenosainen rakkausruno, se, jossa on kertosäe «Θα πενθώ πάντα, μ' ακούς; για σένα» (Suren aina, kuuletko? sinua), ja luultavasti 1900-luvun siteeratuin kreikkalainen rakkausruno. Μαρία Νεφέλη (Maria Nefeli, 1978) on vuoropuhelu runoilijan ja 1970-luvun nuoren naisen välillä, ja Ο Ήλιος ο Ηλιάτορας (Aurinko hallitsija, 1971) sekä Τα Ρω του Έρωτα (Rakkauden rhoot, 1972) ovat lyhyitä, laulunomaisia runoja, jotka on kirjoitettu sävellettäviksi. Elytisin kreikka on aistillista ja täsmällistä: arkiset sanat merelle, tuulelle, kivelle ja valolle asetetaan bysanttilaisten hymnien ja Homeroksen sanojen rinnalle, ja tuloksena on kieli, joka tuntuu samaan aikaan ikivanhalta ja vastapestyltä.

Tutustu Elytisiin kuuntelemalla Theodorakisin Άξιον Εστί -teosta: «Της δικαιοσύνης ήλιε νοητέ» ja «Ένα το χελιδόνι» lauletaan jokaisessa Theodorakis-konsertissa ja lukemattomissa mielenosoituksissa, ja useimmat kreikkalaiset tuntevat sävelmät muistamatta, että sanat ovat Nobel-palkitun runoilijan runoa. Theodorakis sävelsi myös laulut «Του μικρού βοριά» ja «Μαρίνα» sarjasta Μικρές Κυκλάδες. Το Μονόγραμμα luetaan ääneen häissä, ja sitä lainataan ystävänpäiväkorteissa. Koululaiset lukevat Elytisiä lukiossa, erityisesti Άξιον Εστί -runoelmaa ja runoa kadonneesta vänrikistä, ja Ateenassa, Iraklionissa ja monissa muissa kaupungeissa on Οδυσσέα Ελύτη -niminen katu. Vuosi 2011, hänen syntymänsä satavuotisjuhla, julistettiin Kreikassa Elytisin vuodeksi, ja silloin järjestettiin näyttelyitä niin hänen kollaaseistaan kuin runoistaankin.

• Hänen oikea sukunimensä oli Alepoudelis; salanimen Elytis sanotaan yhdistävän äänteitä hänen rakastamistaan sanoista, kuten Ελλάδα, ελπίδα, ελευθερία ja Ελένη.
• Hän ei koskaan suorittanut yliopistotutkintoa eikä pysynyt pitkään vakituisessa työssä; hän eli perheen yrityksen ja myöhemmin kirjojensa tuloilla.
• Elytis oli myös kuvataiteilija: hän teki satoja kollaaseja aikakauslehtien leikkeistä ja vanhoista kaiverruksista, ja niitä on ollut esillä Ateenassa ja ulkomailla.
• Nobel-komitea kiitti vuonna 1979 hänen runouttaan siitä, että se kuvaa nykyihmisen taistelua vapauden ja luovuuden puolesta kreikkalaisen perinteen taustaa vasten.