Mikis Theodorakis

Theodorakis syntyi 29. heinäkuuta 1925 Khioksen saarella kreetalaiselle isälle ja Vähän-Aasian Çeşmestä kotoisin olleelle äidille ja kasvoi maaseutukaupungeissa: Mytilinissä, Syroksella, Patraksessa, Pyrgoksessa ja Tripolissa. Saksalaismiehityksen aikana hän liittyi vastarintaliikkeeseen Ateenassa, ja hänet pidätettiin ja häntä kidutettiin; sitä seuranneessa sisällissodassa hänet karkotettiin Ikarian ja Makronisoksen saarileireille, joilla häntä pahoinpideltiin niin pahoin, ettei hänen terveytensä koskaan täysin palautunut.

Hän päätti opintonsa Ateenan konservatoriossa ja lähti 1954 Pariisiin, jossa hän opiskeli analyysiä Olivier Messiaenin ja kapellimestarin työtä Eugène Bigot'n johdolla; vuonna 1957 hän voitti sävellyspalkinnon Moskovan musiikkijuhlilla. Vuonna 1960 hän palasi Kreikkaan päätöksellä, joka muutti kreikkalaisen musiikin: hän sävelsi suurten modernien runoilijoiden tekstejä buzukille ja kansanlaulajille. Samana vuonna hän istui parlamentissa Yhdistyneen demokraattisen vasemmiston edustajana (valittiin 1964), ja kun everstit kaappasivat vallan huhtikuussa 1967, hänen musiikkinsa kiellettiin armeijan käskyllä. Hänet pidätettiin ja suljettiin Oropoksen leirille, sitten eristettiin perheineen Zatounan vuoristokylään, ja hänet vapautettiin 1970 kansainvälisen kampanjan jälkeen; hän asui Pariisissa juntan kaatumiseen 1974 asti.

Demokratian palattua hän oli jälleen kansanedustaja ja lyhyen aikaa ministeri 1990–92 ja johti omaa musiikkiaan stadioneilla Ateenasta Berliiniin. Hän kuoli Ateenassa 2. syyskuuta 2021 96-vuotiaana, ja hänet haudattiin toiveensa mukaisesti isänsä kotikylään Galatasiin lähelle Haniaa Kreetalle.

Theodorakisin suuri ajatus oli, että vakava runous ja kansanomainen laulu kuuluvat yhteen. Επιτάφιος (Epitafios, 1960), Jannis Ritsosin runo äidin valituksesta tupakkatyöläisten lakossa surmatun poikansa äärellä, jonka Grigoris Bithikotsis lauloi buzukin säestyksellä, avasi oven; sitä seurasivat Αρχιπέλαγος (Saaristo) ja Seferis-sarja Επιφάνια (Epifania, 1962), johon sisältyy Άρνηση (Kielto), laulu salaisesta rannasta, jonka jokainen kreikkalainen osaa laulaa. Hänen mestariteoksensa on Το Άξιον Εστί (Ylistetty olkoon, 1964), kansanomainen oratorio Odysseas Elytisin pitkästä runoelmasta laulajalle, kanttorille, kertojalle, kuorolle ja orkesterille; siinä Kreikan historiasta tulee liturgiaa. Ρωμιοσύνη (Romiosyni, 1966) Ritsosin runoihin ja Μπαλάντα του Μαουτχάουζεν (Mauthausenin balladi, 1966) Iakovos Kambanellisin leirimuistoihin, Maria Farantourin laulamana, ovat muut tukipilarit.

Ulkomailla hänen nimensä merkitsee elokuvaa Kerro minulle, Zorbas (1964), Michael Cacoyannisin elokuvaa Anthony Quinnin tähdittämänä, johon Theodorakis kirjoitti nykyisin sirtakiksi kutsutun tanssin, hitaasta nopeaan kiihtyvän buzukisävelmän, jota ei ollut kansantanssina olemassa ennen elokuvaa. Hän sävelsi myös elokuvien Z (1969) ja Serpico (1973) musiikin. Laulujen rinnalla ovat kolme sinfoniaa, Canto General Pablo Nerudan runoihin sekä oopperat Medeiasta, Elektrasta ja Antigonesta. Hänen tyylinsä tunnistaa heti: leveät, laulettavat melodiat, buzuki ylevänä soittimena ja kreikkalaisesta tanssista otetut rytmit.

Aloita lauluista: Άρνηση (Στο περιγιάλι το κρυφό), Της δικαιοσύνης ήλιε νοητέ ja Ένα το χελιδόνι teoksesta Το Άξιον Εστί, Καημός, Βρέχει στη φτωχογειτονιά, Το τρένο φεύγει στις οχτώ, Μαργαρίτα Μαγιοπούλα. Kaikenikäiset kreikkalaiset laulavat niitä tavernoissa, koulujuhlissa ja mielenosoituksissa, ja hänen hautajaistensa väkijoukot lauloivat niitä syyskuussa 2021 Ateenan ja Hanian kaduilla. Zorbaksen sirtaki tanssitaan lukemattomien kreikkalaisten häiden ja turisti-iltojen päätteeksi. Το Άξιον Εστί -teoksen lauluja on koulujen musiikkikirjoissa, ja hänen säveltämiään runoja luetaan kirjallisuuden antologioissa. Kadut ja aukiot eri puolilla Kreikkaa kantavat hänen nimeään, ja hänen partituurinsa ja paperinsa säilytetään Mikis Theodorakis -arkistossa Ateenassa. Oppija pysyy helposti kreikan mukana: hänen melodiansa saavat Elytisin, Ritsosin ja Seferisin sanat jäämään mieleen.

• Sirtaki ei ole vanha kansantanssi: Theodorakis sävelsi sen Zorbas-elokuvaan 1964 yhdistämällä hitaan ja nopean kreetalaisen askeleen, ja sitä on siitä lähtien tanssittu «kreikkalaisena tanssina».
• Vuonna 1967 juntan armeijakäsky n:o 13 teki rikoksen jopa hänen musiikkinsa soittamisesta tai kuuntelemisesta.
• Hän opiskeli Pariisissa Olivier Messiaenin johdolla ja kirjoitti baletteja ja sinfonioita, ennen kuin kääntyi 35-vuotiaana buzukilla säestettyyn kansanomaiseen lauluun.
• Hän sai Leninin rauhanpalkinnon 1983 ja johti omaa musiikkiaan stadioneilla vielä pitkälle yli kahdeksankymppisenä.