Pindaros

Pindaros syntyi noin vuonna 518 eaa. Kynoskefalaissa, Theban alueeseen kuuluneessa kylässä Boiotiassa, aristokraattiseen sukuun, joka johti juurensa spartalaiseen Aigeidien sukuun. Perimätiedon mukaan hän opiskeli musiikkia ja runoutta Ateenassa, ja varhaisin ajoitettavissa oleva oodi, kymmenes pyytholainen, kirjoitettiin vuonna 498 eaa., kun hän oli noin kaksikymmenvuotias, nuorelle thessalialaiselle aatelismiehelle. Siitä lähtien hän työskenteli tilauksesta koko kreikkalaisessa maailmassa: hänen kunnianhimonsa oli olla koko Hellaan runoilija, ei yhden kaupungin.

Hänen uransa osui yhteen Persian sotien kanssa, joissa Theba asettui persialaisten puolelle, kiusallinen asia, jota hänen oodinsa käsittelevät varovasti, sekä Sisilian tyrannien kultakauden kanssa. Vuonna 476 eaa. hän matkusti Sisiliaan ja kirjoitti Syrakusan Hieronille ja Akragaan Theronille, aikakauden rikkaimmille suojelijoille, ylistäen heidän kilpahevosiaan ja vaunujaan ensimmäisissä olympialaisissa ja pyytholaisissa oodeissa. Hän kirjoitti usein Aiginan aristokraattisuvuille, yhteensä yksitoista oodia, sekä Arkesilaalle, Libyan Kyrenen kuninkaalle, ja sävelsi hymnejä, paiaaneja ja dityrambeja kaupungeille ja pyhäköille, muun muassa dityrambin, joka ylisti «loistavaa, orvokkiseppelöityä, kuuluisaa Ateenaa»; kerrotaan, että ateenalaiset palkitsivat hänet siitä ja thebalaiset sakottivat.

Hänen viimeinen ajoitettava runonsa, kahdeksas pyytholainen, ylistää aiginalaista painijaa vuonna 446 eaa. ja sisältää kuuluisimmat säkeet, jotka hän koskaan kirjoitti ihmisen haurauudesta; hän oli silloin noin seitsemänkymmenvuotias. Hänen sanotaan kuolleen Argoksessa noin vuonna 438 eaa. Yli sata vuotta myöhemmin, kun Aleksanteri hävitti Theban maan tasalle vuonna 335 eaa., hän käski säästää runoilijan talon.

Aleksandrian oppineet järjestivät Pindaroksen runouden seitsemääntoista kirjaan; neljä on säilynyt kokonaisina, Ἐπίνικοι (Voittolaulut), neljäkymmentäviisi runoa juhlien mukaan ryhmiteltyinä: Ὀλυμπιόνικοι, Πυθιόνικοι, Νεμεόνικοι ja Ἰσθμιόνικοι. Voittolaulun esitti nuorten miesten kuoro lyyran ja auloksen säestyksellä voittajan palatessa kotiin. Se mainitsee voittajan, hänen sukunsa ja kaupunkinsa, hypähtää heihin liittyvään myyttiin ja palaa mietelauseisiin jumalista, onnesta ja maineen lyhyydestä. Rakenne on triadinen, strofi, antistrofi ja epodi, hyvin monimutkaisin mitoin, ja kieli on ylevää kirjallista doorilaista murretta, täynnä yhdysadjektiiveja ja äkillisiä siirtymiä.

Ensimmäinen olympialainen oodi (476 eaa.), Hieronin kilpahevoselle Pherenikokselle, alkaa kuuluisalla priamelilla «Ἄριστον μὲν ὕδωρ» (Paras on vesi, ja kulta on leimuava tuli) ja kertoo Pelopsista ja hänen vaunukilpailustaan Hippodameian kädestä. Seitsemännen olympialaisen oodin (464 eaa.), joka kirjoitettiin rhodoslaiselle nyrkkeilijälle Diagoraalle, kerrotaan kaiverretun kultakirjaimin Athenan temppeliin Lindokseen. Toinen pyytholainen oodi päättyy kehotukseen «γένοι' οἷος ἐσσὶ μαθών» (tule siksi, mikä olet, kun olet sen oppinut), ja kahdeksas pyytholainen (446 eaa.) mietiskelyyn siitä, että olemme päivän olentoja, varjon unta, kunnes jumalten antama loiste lankeaa päällemme.

Pindaroksen aihe on ἀρετά, veren kautta peritty ja teoissa todistettu erinomaisuus, sekä runoilijan kyky tehdä se kuolemattomaksi; omasta taiteestaan hän puhuu itsevarmuudella, jota yksikään kreikkalainen runoilija ei saavuttanut, kotkana rääkkyvien varisten keskellä.

Pindaros muovasi käsityksen oodista kahden ja puolen tuhannen vuoden ajaksi: Horatius varoitti, että joka yrittää kilpailla hänen kanssaan, lentää vahasiivin; Ronsard, Cowley ja Hölderlin jäljittelivät ja käänsivät häntä, ja «pindarolainen» tarkoittaa yhä ylevää, epäsäännöllistä ja innoittunutta. Kreikassa hänen säkeensä ovat siirtyneet kieleen: «Άριστον μεν ύδωρ» lainataan kaikkialla, missä vettä ylistetään, suihkulähteissä ja ympäristöpuheissa, ja «σκιάς όναρ άνθρωπος» on oppinut ilmaus elämän lyhyydelle. Elvytetyt olympialaiset toivat olympialaiset oodit takaisin julkiseen elämään: niiden säkeitä luetaan olympiaseremonioissa ja painetaan lukiossa käytettäviin arkaaisen lyriikan koulu-antologioihin. Thebassa vierailijat voivat tutustua kaupungin arkeologiseen museoon, joka avattiin uudelleen vuonna 2016, ja Ateenassa Kolonakin kaupunginosassa on hänen nimeään kantava katu. Sivuston sivu Spyros Louisista, nykyajan ensimmäisestä maratonvoittajasta, on tämän sivun luonteva seuralainen.

• Kun Aleksanteri Suuri tuhosi Theban vuonna 335 eaa., hän säästi vain temppelit ja Pindaroksen talon, vaikka runoilija oli ollut kuolleena vuosisadan.
• Rhodoslaisten kerrotaan kaivertaneen hänen seitsemännen olympialaisen oodinsa kultakirjaimin Athenan temppeliin Lindokseen.
• Hänen ylistyksensä «orvokkiseppelöidylle» Ateenalle toi hänelle kertoman mukaan sakot thebalaisilta kansalaisilta ja patsaan kiitollisilta ateenalaisilta.
• Vain neljä hänen runoutensa seitsemästätoista kirjasta on säilynyt kokonaisina; suuri osa muusta on saatu talteen egyptiläisistä papyruksista 1900-luvulla.