Jannis Psycharis

Psycharis syntyi Odessassa 15. toukokuuta 1854 varakkaaseen chiokselaistaustaiseen perheeseen, ja äidin varhaisen kuoleman jälkeen hän kasvoi Konstantinopolissa ja sitten Marseillessa ja Pariisissa, joten hänen koulukielensä oli ranska eikä kreikka. Hän opiskeli klassista ja keskiajan filologiaa Pariisissa ja Saksassa, liittyi École pratique des hautes études -oppilaitokseen vuonna 1885 ja seurasi vuonna 1904 Émile Legrandia École des langues orientales -oppilaitoksen nykykreikan professorina, missä virassa hän pysyi vuoteen 1928. Vuonna 1882 hän meni naimisiin historioitsija Ernest Renanin tyttären Noémi Renanin kanssa; heidän poikansa Ernest Psichari tuli tunnetuksi ranskalaisena kirjailijana ja kaatui ensimmäisen maailmansodan ensimmäisillä viikoilla.

Vuonna 1886 hän teki Konstantinopoliin, Chiokselle ja Ateenaan matkan, josta syntyi Το ταξίδι μου (Matkani, 1888). Kirja teki pariisilaisesta akateemikosta liikkeen johtajan maassa, jossa hän ei ollut koskaan asunut: nuoret kirjailijat, heidän joukossaan Kostis Palamas, liittyivät hänen tuekseen, kun taas Ateenan vallanpitäjät ja yliopisto pitivät häntä petturina, joka halusi raaistaa pyhän kielen. Neljäkymmentä vuotta hän jatkoi kampanjaa Pariisista artikkeleilla, avoimilla kirjeillä, kieliopeilla ja romaaneilla ja kävi Kreikassa vain silloin tällöin.

Hän oli taisteluhaluinen suvaitsemattomuuteen asti ja riitautui lopulta useimpien liittolaistensa kanssa, myös Palamasin, järjestelmänsä yksityiskohdista. Hän kuoli Pariisissa 29. syyskuuta 1929, ja oman toiveensa mukaisesti hänet haudattiin esi-isiensä saarelle Chiokselle, sen kielen maahan, jonka puolesta hän oli taistellut.

Ensin tuli tutkija. Psycharisin Essais de grammaire historique néo-grecque (1886–89) ja hänen lukuisat tutkimuksensa osoittivat, ettei 1800-luvun puhuttu kreikka ollut muinaiskielen rappeuma vaan sen luonnollinen jatke omine lakeineen ja siksi yhtä kirjoittamisen arvoinen kuin ranska tai italia. Tästä päätelmästä seurasi manifesti. Το ταξίδι μου (Matkani, 1888) on yhtä aikaa matkakirja ja pamfletti: kokonaan demotiikalla kirjoitettuna se väittää, että kansakunnalla on vain yksi kieli, se jota sen kansa puhuu, että katharevusa on naamio, joka pitää kreikkalaiset puolilukutaitoisina, ja että «kieli ja isänmaa ovat sama asia», joten kansalliskielen puolesta taisteleminen on taistelua kansakunnan puolesta.

Todistaakseen, että demotiikka pystyi kaikkeen, Psycharis kirjoitti sillä romaaneja, Τ' όνειρο του Γιαννίρη (Jannirisin uni, 1897), Ζωή κι αγάπη στη μοναξιά (Elämä ja rakkaus yksinäisyydessä, 1904), Τα δυο αδέρφια (Kaksi veljestä, 1911), Αγνή (Agni, 1913), sekä esseitä, jotka koottiin nimellä Ρόδα και μήλα (Ruusuja ja omenoita, 1902–09). Romaaneja luetaan nykyään vähän; tärkeintä oli esimerkki. Hänen oma demotiikkansa oli kuitenkin pikemmin järjestelmä kuin litterointi: hän sovelsi puhekielen äännesääntöjä mekaanisesti jopa oppisanoihin ja tuotti muotoja kuten «Αθήνα» Ateenalle, mutta myös outouksia, joita kreikkalaiset pitivät yhtä keinotekoisina kuin katharevusaa, ja sanasta «ψυχαρισμός» tuli opinkappaleellisen kieliekstremismin nimitys. Seuraava sukupolvi, ennen kaikkea Manolis Triantafyllidis, säilytti hänen periaatteensa ja lievensi hänen käytäntöään, ja heidän maltillinen demotiikkansa voitti.

Jokainen nykykreikan sivu, jonka opiskelija lukee, on tavallaan Psycharisin perintöä. Hänen sytyttämänsä γλωσσικό ζήτημα (kielikysymys) jakoi Kreikkaa yhdeksänkymmentä vuotta: Ateenassa puhkesi mellakoita vuonna 1901 evankeliumien demotiikkakäännöksen vuoksi, demotiikka otettiin kansakouluihin Venizelosin aikana vuonna 1917, diktatuurit kielsivät sen, ja lopulta vuoden 1976 laki teki demotiikasta valtion ja koulutuksen kielen; yhä käytössä oleva koulukielioppi polveutuu Triantafyllidisin vuoden 1941 kieliopista, joka rakentui hänen työnsä varaan. Teosta Το ταξίδι μου luetaan katkelmina kreikkalaisissa lukioissa demotiikkaliikkeen perustekstinä, ja sen lause «γλώσσα και πατρίδα είναι το ίδιο» on iskulause, jonka jokainen kreikkalainen koululainen liittää hänen nimeensä. Kadut Ateenassa ja Chioksella kantavat hänen nimeään, ja hänen hautansa voi käydä katsomassa Chioksella.

• Hänen koulukielensä oli ranska eikä kreikka; hänestä tuli puhutun kreikan esitaistelija pariisilaisesta professorinvirasta, eikä hän koskaan asunut Kreikassa.
• Hän oli Ernest Renanin vävy, ja hänen poikansa Ernest Psichari oli ranskalainen romaanikirjailija, joka kaatui rintamalla elokuussa 1914.
• «Ψυχαρισμός» elää kreikassa liiallisen, opinkappaleellisen demotismin nimityksenä, vaikka hänen perusajatuksensa voitti.
• Vaikka hän eli koko elämänsä ulkomailla, hän pyysi tulla haudatuksi perheensä saarelle Chiokselle.